Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito
Marika UnelmaRatkaisu Hopeakoski 
William Isaacsin kirja Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito on heittämällä yksi mielenkiintoisemmista kirjoista, jonka olen lukenut.
Palaan kirjan pariin yhä uudestaan vaikuttuen yhä uudestaan sen syvästä viisaudesta toisen ihmisen kohtaamisen taidossa. Isaacs esittää kirjassaan menetelmän, jolla voimme korjata niin omia kuin ympäristömmekin puutteita ja kehittää yhdessä kykyämme ajatella yhdessä.
Dialogi on elävä tiedonhankintakokemus, joka toteutuu ihmisten sisimmässä ja heidän välillään, toteaa Isaacs. Dialogi vahvistaa ihmisten välisiä sidoksia ja näillä "sidoksilla" Isaacs tarkoittaa ryhmään kuuluvien ihmisten aidosti jakamia käsityksiä ja heidän välistään yhteisymmärrystä. Isaacsin mukaan tällainen yhtenäisyys kasvattaa yhteisiä tekoja. Dialogi syntyy ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta eikä jonkin ulkopuolisen tahon määrittämän säännöstön noudattamisesta ja se luo mahdollisuuden päästä selville ajatuksista, joita kukaan ei sano ääneen.
Isaacs toteaa, että kun dialogi on parhaimmillaan siinä yhdistyvät kolme kieltä, joita ei ole tavallisesti helppo yhdistää: merkitys, tunteet ja toiminta. Ensimmäinen kieli on merkityksen tai sisällön kieli ja se antaa käsityksen tämän ikivanhan tavan eli dialogin taustoista, käsitteistä, joita Isaacs on kehitellyt tehdäkseen asian paremmin ymmärrettäväksi. Toinen kieli on tunteiden eli estetiikan kieli ja tällä kielellä Isaacs haluaa välittää jotain keskusteluihin sisältyvästä kauneudesta, rytmistä ja ajoituksesta. Tunteemme myös vaikuttavat luonnollisesti hyvin paljon siihen, mitä ajattelemme. Kolmantena kielenä Isaacs esittää toiminnan ja etenkin tekoihimme sisältyvän mahdin kielen. Toiminnan kieli kertoo, mitä keinoja tarvitsemme voidaksemme toimia entistä tehokkaammin.
Mitä dialogi on?
Isaacsin mukaan dialogi on keskustelua, jossa on ydin ja jossa ei valita puolta. Hänen mukaansa energia pitää suunnata näkemyseroista johonkin sellaiseen, mitä ei ole vielä olemassakaan. Dialogin tavoitteena on saavuttaa uusi ymmärrys, joka muodostaa perustan myöhemmälle ajattelulle ja toiminnalle. Isaacs toteaa ettei dialogissa ratkaista ongelmia, vaan katkaistaan ne! Dialogissa ei pyritä Isaacsin mukaan pelkästään pääsemään sopimukseen, vaan pyritään luomaan konteksti, jossa on mahdollista solmia monia uusia sopimuksia, sekä löytämään yhteisten käsitysten perusta, joka voi auttaa suuresti toimenpiteiden ja arvojen koordinointia ja yhteen sovittamista.
Isaacs korostaa, että yhdessä ajattelu tarkoittaa, ettei yksilö pidä enää omaa kantaansa lopullisena, vaan askeleena kohti lopputulosta. Yksilö hellittää otteensa omasta vakavasta käsityksestään ja sen sijaan kuuntelee mahdollisuuksia, jotka syntyvät Isaacsin mukaan yksinkertaisesti suhteessa muihin ja jotka olisivat muuten jääneet huomaamatta.
Kuuntele, kunnioita, odota, puhu suoraan
Isaacs nimeää neljä taitoa, jotka edistävät dialogitaitojen kehittymistä: kuuntele, kunnioita, odota ja puhu suoraan. Kun näitä taitoja harjoitetaan yhdessä, syntyy eheyden ja kokonaisuuden tunne keskusteluun. Ne lisäävät keskusteluun Isaacsin mukaan myös tasapainoa, joustavuutta, voimaa ja elämää.
Ensimmäinen taito: Kuuntele
Kuuntelu edellyttää sisäistä hiljaisuutta ja lähtee hiljaisuudesta, mihin valtaosa meistä ei ole tottunut. Isaacs kuvaa leikkisästi miten sisällämme 95 prosenttia siitä, mitä aivoissamme tapahtuu, ei kuulu meille ollenkaan! Kiinnitämme huomiota liiaksi kaikkeen siihen mitä sisällämme tapahtuu, vaikka meidän olisi hyvä Isaacsin mukaan oikeasti oppia unohtamaan itsemme sekä luoda tilaa kuuntelulle.
Isaacs neuvoo kirjassaan erilaisia keinoja kuuntelemisen vahvistamiseksi ja kehoittaa meitä olemaan tietoinen omasta ajattelustamme, pitäytymään tosiasioissa, kuuntelemaan ilman vastarintaa, olemaan hiljaa ja seuraamaan häiriötä. Tämä tarkoittaa, että saatamme kuunnella toista häiriöstä käsin, jolloin kuuntelumme lähtökohtana on tunnemuisti eikä tämä hetki. Häiriöt saavat meidät Isaacsin mukaan kuuntelemaan toisia tavalla, joka vahvistaa ennakkokäsityksiämme ja etsivät aktiivisesti todisteita sille, että toiset ihmiset ovat väärässä mielipiteissään. Voit sen sijaan seurata häiriötä eli opetella kuuntelemaan ongelman alkuperää, löytyipä se sitten sinusta itsestäsi tai muista, toteaa Isaacs.
Kuunnellessasi toisia voit samalla kysyä itseltäsi ja tiedostaa:
- Mitä tunnen kehossani?
- Miltä tämä tuntuu?
- Miten tämä vaikuttaa muihin ihmisiin?
- Mitä eri äänet yrittävät sanoa?
- Mitkä äänet jäävät huomiotta?
Toinen taito: Kunnioita
Jotta voimme tarkastella ihmistä kokonaisena olentona, meidän tulee Isaacsin mukaan oppia hallitsemaan toinen keskeinen taito eli kunnioittaminen. Osoittaessamme kunnioitusta, näemme, että muilla on oikeus olla olemassa. Näemme toisen ja otamme toisen ihmisen rajat huomioon sekä jopa suojelemme niitä. Isaacs toteaa, että kun kunnioitamme toista ihmistä, hyväksymme sen, että voimme oppia häneltä jotain. Kun kunnioitamme ympärillämme olevia ihmisiä tarkoittaa tämä, että näemme heidän sisimmässään piilevät mahdollisuudet. Isaacs toteaakin, että kun kohtelemme lähimmäisiämme kuin opettajaa, jolta voimme oppia, voimme havaita yllättäviäkin asioita. Oppiminen ei tarkoita, että sokeasti uskoisit kaikkia toisten esittämiä ajatuksia tai hyväksyisit heidän tekemiään tekoja. Isaacsin mukaan meidän ei kuitenkaan tulisi liian kärkkäästi huomauttaa heidän virheistään ja puutteistaan.
Isaacs neuvoo kirjassaan erilaisia keinoja kunnioittamisen vahvistamiseksi ja kehoittaa meitä pysymään ytimessä. Tämä tarkoittaa kääntämään huomiomme ympäröivästä hulinasta ja olemaan hiljaa. Isaacsin mukaan hiljaisuus antaa perspektiiviä ja se on tärkeää, jotta voimme hyväksyä toisen ihmisen sellaisena kuin hän on. Toinen keino on säilyttää tasapaino eli löytää oma painopiste ja sisäinen tyyneys. Tämä ei tarkoita Isaacsin mukaan välinpitämättömyyttä vaan hyvin keskittynyttä tilaa, josta käsin on helpompi kohdata toinen. Toisen kunnioittaminen edellyttää myös kykyä kuunnella niin kuin se olisi sinussa. Isaacs neuvoo meitä toisen ihmisen syyllistämisen sijaan lisäämään toisen kunnioitusta ajattelemalla tämän puhuessa: "Tämä löytyy minustakin". Kun kuuntelemme toisia tällä tavoin, uskomme, etteivät ulkopuoliset tapahtumat ole vain muissa, vaan että ne ovat meissä kaikissa. Isaacs toteaakin, että voimme olla varmoja, että jotain ärsyyntymisen aiheeseen liittyvää löytyy myös meistä. Neljäntenä keinona lisätä toisen ihmisen kunnioitusta on Isaacs mukaan tehdä siitä outoa. Sen sijaan, että etsisit samankaltaisuuksia sinun ja puhujan väliltä, tarkastele häntä kuin hän olisi outo, käsittämätön, erilainen kuin sinä, ainutlaatuinen. Älä lokeroi häntä johonkin ennalta määrittämääsi ryhmään, Isaacs neuvoo, vaan näe hänet toisena, aivan erilaisena kuin sinä. Tämän lähtökohdan myötä, voit alkaa ymmärtää häntä uudella tavalla, Isaacs rohkaisee.
Kolmas taito: Odota
Kolmas taito eli odottaminen tarkoittaa Isaacsin mukaan suunnan vaihtamista, pysähtymistä, askeleen taaksepäin ottamista, asioiden katsomista uusin silmin. Tämä on monelle haastavaa, koska Isaacs toteaa ihmisillä olevan taito samaistaa itsensä siihen, mitä hän sanoo. Jos joku vastustaa sinun esittämääsi ajatusta, hän tuntuu vastustavan sinua. Isaacs toteaakin, että ajatuksen hylkääminen saattaa tuntua kuin hylkäisit samalla itsesi. Nämä järkähtämättömät kannanotot ovat Isaacsin mielestä kuin kiviä dialogivirrassa muodostaen patoja. Isaacs toteaa, että jotta dialogi on menestyksellinen, meidän on opittava odottamaan ja höllentämään otettamme, saamaan pespektiiviä siihen, mitä prosessissa tapahtuu.
Isaacs neuvoo kirjassaan erilaisia keinoja odottamisen taidon vahvistamiseksi ja kehoittaakin meitä pitkittämään varman mielipiteen muodostamista sekä etsimään välimaastoa. Isaacs toteaa ihmisten ilmaisevan osittaisia ja rajallisia käsityksiä, joiden perään joku toinen esittää päinvastaisen näkökulman. Tämä johtaa eri leireihin jakautumiseen ja välimaastoa on vaikea löytää. Löytääkseamme tuon välimaaston Isaacs kehoittaa meitä luopumaan joko-tai- ajattelusta ja tarkastella sen sijaan, mitä äärimmäisyyksien välimaastosta löytyy. Isaacs kehoittaa meitä myös odottamisen taidon vahvistamiseksi tekemään kehyskokeiluja. Kehyskokeilu on Donald Schönin keksimä väite, joka tarkoittaa uuden näkökulman omaksumista tai tilanteen tarkastelemista sen mukaisesti uudella tavalla. Isaacs toteaa, että kun vaihdamme kehyksen esim. näemme haastavaksi koetun esihenkilön tyrannin sijaan yrityksen kulttuurin suojelina, tarkastelemme tilannetta uusien lasien läpi. Tilanne saattaa ulkoisesti pysyä ennallaan, mutta oma näkökulma -kehys, jota vasten katselet tilannetta -on toinen, Isaac toteaa. Yksi keino lisätä odottamisen taidon vahvistamista on Isaacsin mukaan ulkoistaa ajattelu, jossa hän rohkaisee esim. kahta toisilleen tuntematonta ihmistä kertomaan jostain ongelmasta ja tämän jälkeen pyytää kahta muuta osallistujaa esittämään ongelmaa kahdelta puolelta. Kertojat samaistuvat tilanteeseen ja esittävät omia pohdintojaan. Voit myös itse kirjoittaa erilaisia näkökulmia ongelmaasi paperille ja lukea myöhemmin, miltä kirjoitukset sinusta nyt tuntuvat, Isaacs neuvoo. Voit odottamisen taidon vahvistamiseksi myös kysyä mitä minulta on jäänyt huomaamatta ja miten ongelma toimii?
Neljäs taito: Puhu suoraan
Neljäs taito eli puhu suoraan, on Isaacs mielestä kenties aidon dialogin haasteellisin tehtävä. Olemme saaneet elämässämme paljon neuvoja siitä kuinka meidän tulisi käyttäytyä tai mitä meidän pitäisi sanoa kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Isaacsin mukaan vaatiikin rohkeutta selvittää mitä itse ajattelemme ja tunnemme. Minuutemme ei ole toisten lausunnoista muodostuva kooste, Isaacs rohkaiseekin ajattelemaan. On epätodennäköistä, että kukaan muu sanoisi juuri sen saman ja samoilla sanoin, mitä meidän itsemme on tarpeen sanoa.
Isaacs neuvoo kirjassaan erilaisia keinoja suoraan puhumisen taidon vahvistamiseksi pohtimaan kuka soittaa minun musiikkiani? Voit pohtia kuka soittaa sinun musiikkiasi ellet sinä itse? Isaacs toteaa, että on usein vaikeaa tunnistaa omaa musiikkiaan ja vielä vaikeampaa rohjeta sitä soittaa eli joskus tiedämme, mitä meidän pitäisi ilmaista, mutta tarvitsemme rohkeutta sen ilmaisemiseen. Kun tunnistat oman musiikkisi ja rohkenet sitä soittaa toisille, olet saanut yhteyden oman minäsi perusenergiaan, toteaa Isaacs. Toinen keino vahvistaa suoraa puhumisen taitoa on voittaa itsesensuuri ja astua tyhjyyteen. Voit kysyä itseltäsi, mitä sinulla on vaarana menettää,jos et puhu suoraan, ja mitä tapahtuu jos teet sen? Isaacs kehoittaa pohtimaan mitä valintoja teet nyt sen suhteen, miten paljon ilmennät aitoa minääsi? Lopuksi Isaacs kehoittaa pohtimaan mistä haluat tulla tunnetuksi ja sanomaan sen, mitä ei saa sanoa. Minkä koet olevasi itsessäsi kielletyllä alueella, vaikeasti ilmaistavissa, sinussa kumpuava musiikkina, joka tahtoo tulla kuulluksi? Isaacs toteaa monien ihmisten toimivan aikeidensa vastaisesti kätkien alleen myös kaikkein hienoimmat tavoitteemme ja toiveemme.
Mitä sinä voisit ottaa tästä kaikesta mukaasi?
Tässä vain pintaraapaisu Isaacsin ajatuksia herättelevästä kirjasta Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito. Suosittelen etsimään kirjan käsiisi, jos vain onnistut sen löytämään. Ensikosketuksen kirjaan sain opiskellessani voimavarakeskeistä työnohjausta, jonka lähestysmistapa koostuu dialogisuudesta, reflektiivisyydestä, narratiivisuudesta ja ratkaisukeskeisyydestä.
Minut kirja laittoi pohtimaan kohtaamisen taitoa, dialogin syntymistä, miten edistää sen toteutumista niin työssäni kuin henkilökohtaisissa ihmissuhteissani. Huomaan palaavani kirjan pariin aika ajoin ja löytäväni sieltä aina uusia ajatuksia, jotka minulta aikaisemmilta lukukerroilta on jäänyt huomaamatta. Niin nytkin tätä blogia kirjoittaessani, löysin taas monta hienoa ajatusta, näkökulmaa, jotka minun oli hyvä palauttaa taas mieleeni.
Kohtaamisen taidolla,
Categories: : dialogi, työnohjaus, unelmaratkaisukirjat